torstai 27. joulukuuta 2012

Miltä tuoksun keväällä...

Rakas Joulupukki, olen ollut tänä vuonna tosi kiltti...

Ihana ja talvinen joulu on vietetty ja olin ollut riittävän kiltti tuoksuviin lahjoihin. Paketista paljastui mieheni toivottama Oscar de la Rentan Live in Love, johon ihastuin viime keväänä. Tuoksulla on omat puutteensa, mutta valkoisessa kukkakimpussa, pienen kasviravinnepussin kera sellofaaniin käärittynä, on jotain viehättävää. Se on muotokuva, joka täydentää kokoelmaani, mutta jota olisin tuskin tullut itse hankkineeksi.




Joulun ollessa jo lähes ohi, on aika lahjoa itseä ja valmistautua tulevaan tuoksuvaan vuoteen. Mikä olisikaan parempaa kuin pimeimmän talven keskellä miettiä jo hieman hankintoja kevättalvea varten, tuoksuja ensimmäisten lämmittävien auringonsäteiden alle. Oikeastaan huvittaa jokavuotinen marina joulun kaupallistumisesta, kun todellinen kulutushulluus tuntuu alkavan vasta alennusmyynneissä joulun jälkeen.

Tuoksutalojen omat alennusmyynnit ovat nopealle tuoksujen etsijälle aarreaitta, jos alennuksessa olevat tuoksut sattuvat osumaan juuri omaan makuun sopiviksi. Toisinaan voi löytää myös pölyistä pyyhittyjä, tuotannosta poistuneita yksilöitä tai varhaisempaa versiota vanhasta suosikista, juuri sellaisena kuin sen muistaa. Olin jo lähes unohtanut koko ale-ajan, kun sähköpostiin alkoi kolahdella mainoksia. Päädyin hipelöimään virtuaalisesti mm. Lushin kylpytuotteita, Penhaligon'sin yhden kukan oodeja, jotka ovat suloisia päältä ja omalaatuisia sisältä sekä L'Artisan Parfumeurin ilmavia ja runollisia tuoksuja, jotka ovat parhaimmillaan maisemareittejä kaukaisiin maihin.





Lopulta tilaukseen lähti mm. kolmen minipullon pakkaus miehelleni, joka pahaa aavistamattomana tuli pyytäneeksi, että etsisin hänelle uuden tuoksun. Eipä tiennyt millaiseen suohon tuli itsensä laulaneeksi, tätä tullaan käyttämään perusteluna vielä monessa hankinnassa... Sain myös vihdoin pistettyä tilaukseen Vanille Absolumentin, jonka tilaamisen kanssa olen kiristellyt hampaita jo jonkin aikaa huokaillen ja ikävöiden. Listalle pääsi myös kesäinen tee-tuoksu Thé pour un Été, jolle olen lämmennyt hyvin hitaasti kahden samplen ja yhden dekantin verran kuluneen vuoden aikana. Totesin olevan helpompaa antautua ja katsoa kunnolla voisiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta kuin jatkaa kuluttavassa on-off -suhteessa. Penhaligon's tarjosi tällä kertaa voittajan kevään kielo-kisaan Lily of the Valley -tuoksulla. Etsin jo viime keväänä hyvää kielotuoksua, joka ei tuoksuisi puhdistusaineelle tai muuttuisi kitkeräksi iholla. Ehdin jo asettua Diorin Diorissimoon, joka ei kuitenkaan ollut aivan täydellinen, ainakaan nykyisessä muodossaan, jossa tuoksun ensihetket iholla tuntuivat kitkeriltä. Onneksi satuin löytämään vihreämmän Lily of the Valleyn ennen hintavaa virhehankintaa.

Olin mielestäni jo valmis tältä alekaudelta ja leijailin jossain euforian ja morkkiksen välimaastossa, kun sähköpostiin kolahti vielä hajuvesinäytteitä kaupittelevan Surrender to Chancen alennuskoodi. Niin, mitäs siellä testailulistalla vielä olikaan....




maanantai 24. joulukuuta 2012

Epäkirsikkaa, makeaa ja mausteista joulua

Onneksi flunssa on mennyt menojaan ja olen parin viimeisen viikon aikana päässyt nauttimaan talven tuoksuvimmasta juhlasta rauhassa. Joulu on minulle erityisesti makeiden mausteiden ja leivonnan aikaa, joten haju- ja makuaistiani ovat hellineet suunnilleen samat asiat. Tänä vuonna kirsikka sekä tuoreena että säilöttynä ja esanssisena on noussut uudeksi supersuosikiksi. Kirsikkahimo tuoksujen suhteen alkoi oikeastaan jo alkusyksyllä osuttuani yksiin muutaman kirsikkaa, erityisesti esanssista sellaista, muistuttavan tuoksun kanssa. Kesällä minua helli Lempickan Fleur Defendue ja syksyn aikana Viktor&Rolfin Spicebomb (Olivier Polge, 2012), joka on noussut uudeksi hupaisaksi ja helpoksi suosikiksi. Vaikka nuottilista ei kirsikkaa sisälläkään, ensinuuhkaisulta mieleeni nousee Dr. Pepper tai muu kirsikkakola. Kyseessä ei siis ole tuoreen kirsikkainen tuoksu, vaan kirsikkaa jäljittelevän aromivahventeen tahmea tuntu. Spicebomb kehittyy iholla miellyttävästi, alun esanssisen kirsikan rinnalla tuoksuu mukavasti sekoitus lempeää kanelia ja muita mausteita. Jos tuoksun kehittyminen jäisi siihen, se saattaisi alkaa nyppiä ja muuttua kitkeräksi. Ajan kanssa pippurisuus ja tupakka nousevat enemmän esille pehmentäen yleisvaikutelmaa. Aistin häivähdyksen nahkaa ja lakatun oloista puuta jossain pohjalla. Nahka ei kuitenkaan nouse esille riittävästi ollakseen tuoksulle eduksi tai haitaksi. Nahka on minulle vaikea monesta syystä lähes kaikissa olomuodoissaan, joten olen sen läsnäolon vaatimattomuudesta erityisen iloinen. Spicebombia on verrattu L'Occitanen Eau des Bauxiin ja Tom Fordin Tobacco Vanilleen. Ehkä niiden välillä voisi ajatella olevan jonkinlaista serkusyhteyttä, mutta sokko-ostoja en alkaisi parin yhteiseksi tunnistettavan nuotin perusteella tehdä. Tuoksut ovat tunnelmaltaan riittävän erilaiset. Tobacco Vanilleen verrattuna Spicebomb jää kirpeäksi ja Eau des baux on siihen verrattuna savuisempi. Molemmat ovat huomattavasti vaniljaisempia ja Eau des Bauxin suhteen on jollakulla saattanut mennä pullassa kanelit ja kardemummat sekaisin, mikä voisi selittää samankaltaisuuden tuntua.




Tavallaan pidän Spicebombia Loverdosen henkisenä veljenä kokoelmassani. Ne ovat tunnelmaltaan samalla tavalla vinksahtaneita ja keinotekoisia, mutta naiivissa olemuksessaan vastustamattomia. Spicebomb on humoristinen ja kujeileva miehille suunnatuksi tuoksuksi ja voisin kuvitella sen vetoavan samaan kohderyhmään Loverdosen kanssa. Todennäköisesti nämä kaksi joko hullaantuisivat toisiinsa ensisilmäyksellä tai selvittelisivät välejään äänekkäästi yökerhon hämärässä ympärillä olijoiden ajatellessa heidän ansaitsevan toisensa. Spicebomb ei sinänsä ole erityisen mausteinen tai tajunnan räjäyttävä, kuten nimi antaa ymmärtää, mutta lempeän mausteisuuden ja hyväntahtoisuuden alta löytyy pieni häirikkö. Buddhalaista mielenrauhaa tuskin kukaan odotti, mutta mikäli muistan ensitapaamisemme oikein, on se tasapainoisempi ja helpommin lähestyttävä kuin hieman skitsahtanut isoveljensä, Antidote (Alienor Massenet ja Pierre Wargnye, 2006), jolla tuntui olevan useampi persoonallisuus ja harhanäkyjä. Spicebomb on markkinoitu miesten tuoksuksi ja siksi tulin tyrkyttäneeksi sitä myös siipalleni, mutta pidin siitä huomattavasti enemmän omalla ihollani. Mieheni iholla se tuntui menettävän osan puoleensavetävästä esanssimakeudestaan. Tuoksu saattaa olla perinteisiä "miesten tuoksuja" käyttävälle vähän pulmallinen karkkisuutensa vuoksi. Voisin kuvitella siitä saavan silti herkemmin positiivista kuin negatiivista palautetta.



Kuva

Pullosta mainittakoon, että se on saanut "käsikranaatti" -muotoilunsa ansiosta huvittavan paljon negatiivista huomiota ollakseen tuoksun säilytysastia. En vaivaudu siis sanomaan siitä muuta kuin, jos tuoksun pullolla olisi minulle merkitystä, siirtyisin harrastamaan lasitaidetta enkä olisi hankkinut tätä hyllyyni. Absoluuttisen kauneuden näkökulmasta maustepommi ei ole mikään suuri ilo silmälle kokoelmassani, mutta hellyttävässä humoristisuudessaan hyvinkin viehättävä. Ehkä sotaleikkien kuvitellaan vetoavan miehiin myös hajusteiden muotoilussa. Lapsellinen puoleni kannustaa suuresti kaikkeen mahdolliseen ihmismielen ilahduttamiseen ja pyrkimykseen aiheuttaa mauttomia assosiaatioita sekä markkinoinnin että pakkausten suunnittelun keinoin. Turha ehkä mainitakaan Etat Libre d`Orangen ja Blood Conceptin olevan tällä saralla voittamattomia suosikkejani.


Kirsikka-kookoskakku jouluksi

Syksyn aikana kirsikkaiset tuoksuni ovat herättäneet yllättävän voimakkaita kulinaristisia mielitekoja, varsinkin silloin kun en pystynyt haistamaan. Ennätysmäärä on kulunut mm. kirsikkateetä, jugurttia, toffeeta ja kolaa. Ilmeisesti ateria voi toimia myös tuoksun korvikkeena, mutta on ehkä suositeltavampaa nauttia mieliteoistaan toisin päin. Nyt on kuitenkin aika siirtyä viettämään jouluaattoa ja ruokkimaan kirsikkahimoa kirsikkaisella joulukakullani sekä Nez à Nezin rönsyilevillä ja laiskaa olotilaa jumaloivilla kirsikkavivahteisilla tuoksuilla. Todennäköisesti palaan niiden tiimoilta kirsikkaan ja muihin suussasulaviin herkkuihin vielä bloginkin puolella. Pidän peukkuja, että myös tuleva tutustumiseni Alice&Peterin suloisiin kuppikakku-tuoksuihin olisi raportoimisen arvoinen kunhan posti saattaa ne luokseni. Toivottavasti jokaista kilttiä muistetaan mieluisilla tuoksuvilla paketeilla.


Tuoksuvaa joulua kaikille!




sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Syksyn viimeisiä hetkiä: Burning Leaves



Syksyn viimeiset hetket olen viettänyt jälleen tuoksumaailmaa köyhdyttäneessä flunssassa, joka jatkui viikkokausia. Tuoksujen käytöstä en ole varsinaisesti tuokkoisenakaan luopunut. Rakkaisiin tuoksuihin pukeutuminen lohduttaa, vaikka niitä ei itse haistaisikaan. Tieto päivän tyylin ja tunneilmaston lähtöasetusten säätämisestä riittää. Kun henki alkoi vihdoin kulkea, ensilumi oli jo satanut ja syksyn viimehetket menetetty. Silti onnistuin vielä saavuttamaan lyhyen syksyisen rakastumisen ennen joulun makeita ja mausteisia tuoksuja. Aiemmin jumiuduin paljon pidemmiksi ajoiksi samaan tuoksuun, mutta vähitellen olen alkanut elää tuoksujeni kanssa voimakkaammin säiden ja vuodenaikojen mukaan päivän fiiliksen lisäksi, mikä tekee maustani entistä ailahtelevamman. En ole koskaan aiemmin joutunut syömään sanojani yhtä monen testaamani tuoksun kanssa, muutaman kuukauden päästä ensitestauksesta, kuin viimeisen vuoden aikana. Erityisesti kesäksi lanseeratut makeat kukkaistuoksut ovat yllättäen tuntuneet huomattavasti raikkaammilta ja miellyttävämmiltä kylmässä ilmastossa, kuin kevään muutenkin tuoksurikkaassa ympäristössä. Yleisesti olen huomannut talven olevan tuoksuille lempeämpi ympäristö. Luonnon tuoksut eivät kilpaile hajuveden kanssa, eikä kostea ilma takerru roikkumaan nuotteihin. Talvi on tuoksujen tyhjiö, jonka hiljaisuuteen voi vaivatta lisätä mitä tahansa.



Illusion syksyisestä haravatalkoo- tai puusauna+naku-uinti -päivästä tarjosi CB I hate perfumen Burning Leaves (Christopher Brosius, 2005). Kostean palavan puun ja vaahteranlehtien tuoksu on muiden I hate perfumen tuoksujen tapaan hyvin simppeli ja iholla lähes muuttumaton. Ei monimutkaisia nyansseja tai seikkailua tuoksuavaruudessa, vain täydellistä mielenhiljaisuutta ja terapiaa muutamalla hauskalla syysmuistolla höystettynä. Köllöttelyä lehtikasan kosteassa sylissä tai jännittävää tarhatädin vaanimista piilossa lehtien alla. Burning Leavesin savuisuus on lempeä ja makea, hitaasti palavien kosteiden vaahteranlehtien tuoksu. Lehtien karamellisoitumisen voi haistaa iholta. Harrastan enää harvoin mökkeilyä ja muuta eräjormailua, mutta niihin liittyvät tuoksut ovat lähellä sydäntä ja lapissa vietetyt lapsuuden lomat hyvässä tallessa muistin sopukoissa. Moni saattaisi sanoa, ettei koskaan haluaisi tarkoituksella tuoksua samalta kuin nuotioillan jälkeen savun hajun pesiydyttyä hiuksiin ja vaatteisiin. Minä jättäisin useimmiten suosiolla sen nuotiolla kökkimisen muille ja ottaisin pelkän tuoksun! Suorastaan suren sitä kun retkeilyviikonlopun vaatteet ja hiukset on väistämättä joskus pestävä.

Olen täysin rakastunut tuoksujen takana olevan Christopher Brosiuksen suosimaan vesipohjaan ja täysin varma, että suuri osa talon tuoksujen kauneudesta piilee juuri siinä. Tuoksu säilyy iholla ehkä vähemmän aikaa kuin tavallinen, mutta minulle riittävästi. Vesipohjan ansiosta tuoksut ovat kevyitä ja mahdollistavat hieman kyseenalaisistakin tuoksuista nauttimisen melko yksityisesti ilman muiden kummeksuvia katseita. Burning Leavesin kohdalla esimerkiksi mieheni ei täysin ymmärtänyt kylmäsavustetun vaimonsa ihanuutta In the Libraryn ja Black Marchin kokiessa samanlaisen kohtalon. Lisäksi tulen aika huonosti toimeen tavanomaisten alkoholipohjaisten hajuvesien ensikäryjen kanssa. Ne pilaavat usein nautinnon ensinuoteista, ja niiden vuoksi monet tuhdit vintage-hajuvedet ovat hyvin kaukana mukavuusalueeni rajapinnasta, vaikka kovasti haluaisin tehdä tuttavuutta historian suurnimien kanssa. Onnekseni aika on minunlaisilleni tuoksujen ystäville suotuisa. Jos olisin syntynyt viime vuosisadan alussa, olisin ollut mieltymysteni kanssa vaikeuksissa.



Tuoksuva syksyni oli tänä vuonna lyhyt, mutta sitäkin rakkaampi. Liian nopeasti aikaikkuna on sulkeutumassa, eikä Burning Leaves kutsu minua enää aamuisin yhtä intensiivisesti.  Haluaisin kovasti lisätä sen kokoelmaani, mutta luulen kaipaavani sen seuraa uudelleen vasta kevättalvella/keväällä hiihtoretkellä laavun suojissa paistettujen retkieväiden aikaan. Voi olla, että hankinta jää odottamaan parempaa aikaa mielitekojeni lipuessa väliaikaisesti muualle. Ensimmäiset joulukukat ja leipomukset ovat saapuneet matalaan majaamme ja on aika siirtyä nauttimaan vuoden otollisimmasta gourmandien nauttimisajasta. Tänä vuonna toivon joulupukilta lahjaksi toimivaa hajuaistia, ettei jouluakin tarvitsisi viettää pikakelauksella joskus ystävänpäivän tienoilla.